keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli


Hyvän kääntöpuoli on tietenkin paha, mutta pahuutta on maailmassa monenlaista. Kirjan jokainen luku käsittelee eri asioita, muun muassa anonyymejä nettikriitikoita, metsästystä, vaihtoehtolääketiedettä, vankeja ja heidän moninaisia ongelmiaan, sekä psykopatiaa. Kirja oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja monipuolinen. Lauerma on kirjoittanut muitakin kirjoja pahuudesta, joista olen aiemmin lukenut tämän.

Lauerma työskentelee muun muassa Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä, joten hänellä on paljon kokemusta erilaisista mielen häiriöistä ja niistä johtuvista rikoksista. Onneksi kirja ei kuitenkaan keskittynyt pelkästään niihin. Tieteellisen lähestymistavan lisäksi kirjassa oli myös huumoria mukana, joten lukeminen ei käynyt liian raskaaksi. Seuraavaksi kaipaan kuitenkin jotain kevyempää luettavaa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Laila Hietamies: Syksyksi kotiin


Lappeenranta-sarjan neljäs osa jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Sodan uhka on jälleen vienyt Tauno Tukevan pois kotoa lähemmäksi rajaa, samoin kuin Vehmaksen ja monet muut. Iita yrittää huolehtia yksin maatilan asioista, mutta synnytyksen jäljiltä heikoksi jäänyt vointi huononee entisestään. Lopulta hänen on pakko turvautua naapurin Senjan apuun ja lähdettävä kaupunkiin sairaalaan. Hänen siellä ollessaan alkavat pommitukset ja tulee evakuointikäsky. Senja ja Iita päätyvät Vehkapäähän evakkoon yhdessä Ilonan, Annin, Olgan ja lasten kanssa.

Näin jälkikäteen kun aloin miettimään kirjan tapahtumia, en oikein osannut sanoa kuka oli oikeastaan pääosassa. Uusia henkilöitä esiteltiin jonkinverran, eikä esimerkiksi Ilonan ja Vehmaksen suhdetta käsitelty enää juuri lainkaan, vaan he olivat muuttuneet ikäänkuin sivuhenkilöiksi. Jotenkin näitä kirjoja kun lukee on sellainen olo, ettei kirjailija itsekään tiedä mihin suuntaan haluaisi tapahtumien etenevän, vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Lopullista loppuhuipennusta on turha yrittää etsiä, mutta ehkä juuri siksi Hietaniemen/Hirvisaaren kirjat ovatkin niin suosittuja. Yksi kriitikki kyllä tulee mieleen: kun kirjat niin selvästi profiloituvat Lappeenrantaan, on mielestäni melko ihmeellistä ettei kaupunkia kirjoissa muistaakseni mainita tällä nimellä kertaakaan. Voin olla väärässä, mutta ainakaan tässä nimenomaisessa kirjassa ei Lappeenrantaa mainittu kertaakaan, vaan sitä kutsutiin jopa ihmisten puheissa Lehmusten kaupungiksi. Kuka muka oikeasti puhuu niin?