Anders de la Motte: Peli

HP on pikkurikollinen, vailla työtä ja rahaa. Eräänä päivänä ollessaan palaamassa lähijunalla kotiin, hän löytää kännykän. Näytölle rupeaa ilmestymään HP:lle osoitettuja viestejä, joissa kysytään haluaako hän pelata? Vailla parempaakaan tekemistä hän vastaa kyllä, ja siitä alkaa hänen elämänsä oudoin ajanjakso. Puhelimeen tulevat viestit ohjaavat HP:tä tekemään erilaisia tehtäviä ympäri Tukholmaa, jotka hänen täytyy myös kuvata. Suoritetuista tehtävistä hän saa sekä rahaa, että myös mainetta ja kunniaa peliä seuraavilta sisäpiiriläisiltä. Pian käy selväksi, ettei peli olekaan niin yksinkertainen juttu kuin HP on kuvitellut. Lopulliset motiivit tehtävien takana ovat hämäriä, eikä edes maailmanlaajuinen salaliitto kuulosta enää mahdottomalta.

Olipas tämä erikoinen kirja. Kirjan loputtua täytyi oikein ruveta miettimään juonikuvioita ja sitä, miten kaikki liittyi toisiinsa. Muutamia epäloogisuuksia lukuunottamatta pidin kirjasta paljon. Ainoa todella ärsyttävä seikka oli HP:n sekä hänen kaverinsa puheeseen työnnetyt englanninkieliset sanat ja lauseet. Yksittäiset sanat olisivat vielä menneet nuorisopuheen piikkiin, mutta kokonaiset lauseet englanniksi olivat vain ja ainoastaan ärsyttäviä.

Kirjaan on ilmestynyt jo jatko-osakin, mutta taidan tarvita vähän toipumisaikaa ennen sen lukemista.

Karin Slaughter: Yli rajan

Faith Mitchellin mennessä hakemaan lastaan äitinsä Evelynin luota ei mikään ole kuten pitäisi. Talossa makaa kuollut mies, hänen äitiään ja lastaan ei näy missään ja Faithille täysin tuntematon mies osoittaa toista miestä aseella. Tilanteen selvittyä Faithin työpari agentti Will Trent rupeaa pomonsa kanssa selvittämään Evelynin sieppausta. Hän epäilee, että tilanne juontaa juurensa Evelynin työuran päättäneeseen lahjusjuttuun, mutta rahoja ei ole koskaan löytynyt, eikä kukaan muu Willin lisäksi usko Evelynin syyllisyyteen.

Etukannessa kehutaan kirjan olevan Slaughterin paras, joka on myös voittanut Edgar-palkinnon vuonna 2013. Hyvähän tämä tottakai oli, kuten kaikki Slaughterin kirjat ovat. Nythän kävi vain niin, että luin sarjan seuraavan kirjan, Criminalin ennen tätä ja se oli kyllä mielestäni vielä paljon parempi. Tämä todistaa siis sen, että Slaughterin tyyli vain paranee. Tässä kirjassa ongelmana olivat sekaisin menevät henkilöt sekä myös jonkinlainen loppuratkaisun epäuskottavuus. En nyt ruodi sitä tässä sen enempää, koska en halua pilata loppua keneltäkään kirjaa vielä lukemattomalta. 

Laila Hietamies: Kukkivat kummut

Lappeenranta -sarjan kolmannessa osassa tutut hahmot jatkavat menoaan. Ilona ja Vehmas ovat vihdoin yhdessä, Liisa yrittää tahollaan päästä sodan kauhuista eteenpäin ja Liisan äiti Anni majoittaa salaperäistä Olga-vanhusta sekä Marjushkaa, joka on palannut takaisin kaupunkiin miehensä kuoleman jälkeen. Tukeva perheensä kanssa on tietenkin myös mukana.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat talvisodan jälkeiseen vuoteen. Kaikesta on pulaa ja uuden sodan uhka on kaikkien mielessä. Luinkin tätä kirjaa enemmän ajankuvauksena kuin varsinaisena romaanina. Tukevan tytön Hilkan kokemukset kotona ja koulussa nostivat itselläni esiin muistoja oman isoäitini sekä tämän tädin kertomuksista lapsuusajoilta, tuoden siten kirjan kuvauksia silloisesta yhteiskunnasta vielä todenmukaisemmiksi.

Itse kirjan juoni jäi itselläni todellakin vähän sivuseikaksi. Ihmettelin hieman joidenkin sivujuonien tarpeellisuutta etenkin kun muistaa, että kirjasarjan seuraava osa ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin, eli todennäköisesti kirjailija ei ollut edes ajatellut jatkaa sarjaa. Ei tämä kuitenkaan lukukokemusta haitannut millään tavalla. 

Sophie Kinsella: Wedding night

Lottie odottaa kosintaa poikaystävältään, sillä merkit ovat varmasti osoittamassa siihen suuntaan. Kun Richard pettää odotukset eikä ole aikeissakaan kosia, Lottie ei näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. Sattumalta hänen viidentoista vuoden takainen kesäheilansa ottaa yhteyttä ja kuinkas muutenkaan - kosii samalta istumalta. Lottie päättää että tällä kertaa asiat tehdään toisin, ja jotta mahdollisuus kestävään onneen olisi taattu, hän päättää että seksiä harrastetaan vasta hääyönä häämatkalla. Lottien sisko ei kestä ajatusta, että Lottie joutuisi eronneeksi yksinhuoltajaksi kuten hän ja päättää estää asioiden etenemisen hinnalla millä hyvänsä.

Kirjan idea oli ihan hyvä ja alku vaikuttikin lupaavan hauskalta. Jotenkin juoni vain lässähti, eikä kirja ollut mielestäni edes kovin huvittava muutamia kohtia lukuunottamatta. Aiemmin lukemani Kinsellan kirjat ovat olleet paljon parempia, tämä oli pettymys.