tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hussein Al-Maadidi: 361 päivää helvetissä


Kirjan kirjoittaja on Irakilainen toimittaja ja journalisti, joka joutui Yhdysvaltojen armeijan pidättämäksi Irakin sodan aikana. Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan muun muassa Abu Ghraibin vankilasta.

Abu Ghraibin vartijoiden ihmisoikeusrikkomusten tultua julkisuuteen kellään tuskin oli kovin positiivista kuvaa Yhdysvaltojen armeijasta. Al-Maadidi kuvaa vielä paljon karmeampia tapahtumia ja hyväksikäyttöjä. Inhimillisyys tuntuu olleen kaukana ja ainakin itselleni tuli mieleen kirjaa lukiessa, että ihmisten kohtelu oli ala-arvoista nimenomaan siksi, että vangit olivat muslimeja.

Kirjailija ei kerro tapahtumista kovin syvällisesti, vaan lähinnä päiväkirjamaisesti. Siksi lukukokemus jäi valjuksi. Toisaalta kirjasta olisi tullut varmaan liian raaka, jos kaikki olisi kerrottu yksityiskohtaisesti. Varmaan myös kulttuurierot vaikuttavat, länsimaalaisena olen jo niin kyllästetty väkivallan lukemisella ja katselulla, että juuri mikään ei enää järkytä.

Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja. Toki mieleen tuli, kuinka paljon kirjailijan vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan väritti kerrontaa, mutta uskon kuitenkin tapahtumien menneen suurin piirtein kuten ne on kerrottu. 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Malcolm Gladwell: Daavid ja Goljat



Kaikki tuntevat tarinan Daavidista ja Goljatista ja siitä, kuinka heikompi voi voittaa vahvemman. Tätä Raamatun tarinaa on analysoitu paljon ja lopputulema on se, että Daavidin voitto ei ollut edes mikään yllätys, vaan väistämätön tosiasia.

Gladwell tarttuu kirjassaan siihen, miksi altavastaajat niin usein voittavat. Miten on mahdollista, että lukihäiriöisiä on niin paljon suurien yritysten johdossa, miten yksi mies sai aikaan lakimuutoksen Kaliforniassa, tai miksi ihmiset sodasta ja pommituksista kärsiessään eivät pakene.

Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta jokin siinä rupesi ärsyttämään. Etukannen lause "Miksi altavastaajat niin usein voittavat?" on jo itsessään harhaanjohtava, sillä eivät altavastaajat loppujen lopuksi "voita" kovin usein. Lukihäiriöisiä ihmisiä on maailmassa miljoonia, mutta hyvin harvat heistä menestyvät paremmin kuin keskivertoihmiset. Köyhiin ja vaarallisiin oloihin syntyviä on vielä enemmän, heistä entistä harvemmat onnistuvat. Toki oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka jotkut ovat pystyneet käyttämään heikkouksiaan hyväkseen, mutta kirjassa yleistetään asioita liikaa. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Anna Godbersen: Juoruja



Juoruja jatkaa siitä, mihin Huumaa jäi. Elisabeth Holland on jättänyt kotinsa ja ystävänsä lähteäkseen rakkauden perään länteen. Elisabethin sisar Diana on myös rakastunut, mutta ei voi olosuhteiden vuoksi tehdä asialle mitään. 1800-luvun viimeinen vuosi on päättymässä muutenkin ikävissä merkeissä, sillä Hollandien taloudellinen tilanne on katastrofaalinen, eikä äidin terveyskään näytä hyvältä. Heidän entisellä palvelijattarellaan Linalla menee paremmin, sillä hän on oppinut juorujen arvon ja osaa käyttää tietojaan hyväkseen.

Ihanan kevyttä lukemista välillä. Vuosisadan vaihteen tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja yläluokan hulppea elämä juhlineen ja rakkaussuhteineen vievät mukavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Sarjan ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo pitkä aika, mutta pääsin heti juonesta kiinni, sillä kovin monimutkaisia juonenkäänteet eivät ole. Parasta lukemista sateisena kesäpäivänä.