torstai 6. joulukuuta 2012

Philippa Gregory: The Lady of the Rivers


Jacquetta on jokien Jumalattaren Melusinan jälkeläinen ja saanut ennustamisen kyvyn. Hänet naitetaan Bedfordin Herttualle, joka yrittää Jacquettan avulla saada selville viisasten kiven salaisuuden, sekä saada apua Englannin sotatoimiin Ranskassa. Kaikenlaisen taikuuden ja ennustamisen käyttäminen on kuitenkin vaarallista, sillä 1400-luvun Englannissa noituudesta syytetyt poltetaan roviolla.

Ylläoleva juoniselostus kattaa suunnilleen ensimmäiset sata sivua kirjasta. Sen jälkeen tapahtuu hengästyttävän paljon asioita; sotia, juonitteluja, vallankaappauksia... Itseasiassa kuvittelin aloittaessani kirjan lukemisen, että Jacquettan yliluonnolliset taidot olisivat suuremmassa osassa ja vaikuttaisivat enemmän kirjan tapahtumiin. Loppujen lopuksi kirja kertoo kuitenkin enemmän Henry VI:n ja kuningatar Margaretin tarinaa, jossa kylläkin Jacquettalla on hyvin keskeinen osa. 

En pitänyt kirjailijan tavasta kertoa tarinaa. Vaikka kirja on kirjoitettu Jacquettan näkökulmasta, jäi se kuitenkin todella irtonaiseksi, eikä henkilöihin saanut oikein otetta. Esimerkiksi Jacquettan lasten syntymät kuitattiin sillä, että kerrottiin syntyneen lapsen nimi ja seuraavaksi Jacquetta palasikin jo hoviin ja jätti lapsensa hoitajien ja imettäjien huomaan. En pysynyt lainkaan perässä siitä, kuinka monta lasta hänellä lopulta edes oli. Kaipasin enemmän yksityiskohtien kuvailua, mutta myös ympäristön ja ihmisten kuvailua. Minulla ei esimerkiksi ole minkäänlaista mielikuvaa 1400-luvun englantilaisten pukeutumisesta, eikä kyllä ole tämän kirjan lukemisen jälkeenkään. Jotenkin tuntui kuin olisi lukenut lasten satua; saduissahan ei juuri mennä yksityiskohtiin, vaan juurikin vain kerrotaan tapahtumista ulkopuolisen silmin. 

Haukuttuani kirjailijan tavan kirjoittaa täytyy lopuksi myöntää, että mieleenkään ei tullut jättää kirjaa kesken. Tempauduin täysin mukaan tapahtumiin. Olen pohtinut haluanko lukea muita kirjailijan kirjoja, enkä ole vielä päässyt siitä selvyyteen. Gregoryn kirja Valkoinen kuningatar kertoo Jacquettan tyttären Elisabetin tarinan, joten se olisi looginen valinta seuraavaksi luettavaksi. Mielenkiintoa toki lisää myös se, että henkilöt ovat todella olleet olemassa ja tapahtumat perustuvat todellisiin tapahtumiin.

Ei kommentteja: