lauantai 17. marraskuuta 2012

Sandra Brown: Savuverho


Toimittaja Britt Shelley herää aamulla etsivä Jay Burgessin elottoman ruumin vierestä, eikä hänellä ole mitään muistikuvia illan kulusta. Pian hän tajuaa olevansa pääepäilty murhasta. Railey Gannon kiinnittää huomionsa tapahtumiin ja huomaa niiden muistuttavan kovasti erästä toista kuolemaa viisi vuotta sitten, jossa hän itse oli epäiltynä.

Voi plääh, muuta ei voi sanoa. Oliko syy sitten käännöksessä vai jo alkuperäisessä tekstissä, mutta kirja tökki ja pahasti. Juonikaan ei parhaasta päästä ollut, mutta yritystä löytyi sekoittaa tapahtumia niin, ettei lukija pääsisi perille kuka on pahis ja kuka ei. Mutta kun teksti on yhtä töksähtelevää kuin jos itse kirjoittaisin kirjaa, tulos ei ole hyvä. Mieleeni tulee sana lapsellinen kuvaamaan käännöstä. Olen ajatellut samaa monen muunkin kirjan kohdalla, tosin en voi tietää olisiko vaikutelma sama, jos lukisin kirjan alkuperäisellä kielellä. Tämä on kuitenkin yksi suuri syy miksi luen mieluummin englanniksi kuin suomeksi. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

David Hewson: Kuoleman vuodenaika


Nic Costa on nuori ja tinkimätön roomalaispoliisi, joka saa uudeksi parikseen täydellisen vastakohtansa Luca Rossin. Nic kuulee Vatikaanin kirjastossa sattuneesta ammuskelusta ja vaikka heillä ei ole toimivaltaa Vatikaanissa, he menevät paikalle. Tapon todistajana on Sara Farnese, salaperäinen ja etäinen yliopisto-opettaja, jonka selvittämän vihjeen avulla he löytävät kolme muuta raa'asti murhattua ihmistä. Murhat eivät lopu tähän, mutta kaikilta uhreilta löytyy yksi yhteinen tekijä, Sara.

Vaikka kirjailija on englantilainen, hän on saanut luotua kirjaan upean italialaisen tunnelman. Rooma kesähelteellä, upeat rakennukset ja maalaukset pystyy tuntemaan ja näkemään lukiessa selvästi. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia, eikä heidän puutteitaan ole siloiteltu. Vaikka murhaaja paljastettiin jo suunnilleen kirjan puolivälissä, ei kirjan pointti ollutkaan murhaajan miettiminen ja etsiminen, vaan kaiken taustalla olevan juonittelun ja salailun paljastuminen. Loppuratkaisu oli mielenkiintoinen, kerrankin voi sanoa että luettavaa riitti loppuun saakka eikä loppu ollut pettymys.

Kirja on ensimmäinen Nic Costa -sarjassa, josta on suomennettu tämän lisäksi ainakin kaksi muuta kirjaa. Englanniksi kirjoja on ilmestynyt jo kymmenen, joten luettavaa riittää joksikin aikaa.

torstai 8. marraskuuta 2012

Marco Iacoboni: Ihmisten peilaus - kytkeytymisemme uusi tiede


Kirja keskittyy peilineuronien toimintaan ja tutkimukseen. Peilineuronit ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi ihmisen sosiaalisessa toiminnassa, empatiassa ja muiden ihmisten tulkinnassa. Juuri näiden neuronien avulla ymmärrämme toistemme mielentiloja, tunteita ja tekoja. Oikeastaan kirja oli yhdistelmä tiedettä ja filosofiaa, sillä sitä mukaa kun ymmärryksemme aivojemme toiminnasta ja neuronien vaikutuksesta omaan toimintaamme selkenee, joudumme myös miettimään olemisen filosofiaa uudelleen.

Tässäkin kirjassa tuli esille se tosiasia, ettemme oikeastaan tee päätöksiä tai toimi tietyllä tavalla toisten ihmisten kanssa tietoisesti, vaan aivomme tekevät päätöksiä ja tulkitsevat ympäristöä tiedostamattamme suuren osan ajasta. Samasta asiasta hieman eri yhteydessä kirjoitti myös David Eagleman

Nyt taitaa olla korkea aika jättää tietokirjat kirjaston hyllyille vähäksi aikaa ja keskittyä kaunokirjallisuuteen enemmän. En edes ole mitenkään tieteellisesti suuntautunut ihminen, joten ihmettelen kyllä mistä tämä innostus tietokirjoihin on tullut. Uuden vuoden lupaukseni voisi olla vaikkapa osallistua joihinkin blogeissa pyöriviin haasteisiin ja tutustuttaa itseni uusiin kaunokirjallisiin tuttavuuksiin.