sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tami Hoag: Down the darkest road


Lauren on muuttanut yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Leahin kanssa Oak Knollin pikkukaupunkiin päästäkseen eroon neljän vuoden takaisesta painajaisestaan. Silloin hänen 16-vuotias tyttärensä Leslie siepattiin, eikä häntä ole nähty koskaan sen jälkeen. Laurenin ajan ja ajatukset on vienyt Leslien etsintä ja halu saada varmuus siitä, onko hän elossa vai kuollut. Poliisilla oli ainoastaan yksi epäilty, Roland Ballencoa, eikä Laurenilla ole epäilystäkään siitä, etteikö hän ole syyllinen. Todisteita häntä vastaan ei vain ole löydetty, mutta Lauren on varma että hän pystyy vielä saamaan selville mitä Leslielle todella tapahtui.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1990, aikaan ennen kännyköitä, internetiä ja dna-todisteita. Tämä tuo oman mielenkiintonsa kirjan tapahtumiin, sillä nykyään on vaikea muistaa, millaista oli kun ihmiset eivät olleetkaan jatkuvasti puhelimen ulottuvissa, tai kun tietojen etsimiseen meni vähän enemmän aikaa kuin viisi minuuttia.

En kuitenkaan jaksanut innostua kirjan juonesta kovinkaan paljon. Ollessani lukemassa puolivälissä tajusin, ettei kirjassa ollut tapahtunut vielä oikeastaan paljoakaan. Menneitä tapahtumia valotettiin pikkuhiljaa ja yritys luoda jännitystä kertomalla mahdollisimman vähän ja keskittymällä äidin ja tyttären tunteisiin ja pelkoihin teki juonesta puuduttavan. Sääli, sillä Tami Hoagin edellinen lukemani kirja Deeper than the dead, oli erinomainen.