torstai 8. maaliskuuta 2012

Mark Logue & Peter Conradi: Kuninkaan puhe


Kirja kertoo Englannin kuninkaan Yrjö VI:n selviytymisestä änkytyksestä, joka uhkasi hänen kykyään hoitaa maansa asioita. Avun hän sai Australialaissiirtolaiselta, Lionel Loguelta, jonka pojanpoika kirjan kirjoittaja on. 1900-luvun alussa ei vielä ollut varsinaista puheterapiaa, vaan Lionel oli opiskellut muun muassa ilmaisutaitoa ja näyttelemistä.

Kirja perustuu Lionel Loguen säilyneeseen kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja leikekirjoihin, joita hän piti uskollisesti koko elämänsä. Myös kuninkaan päiväkirjoja ja omaelämänkertaa on käytetty lähteenä. Näiden avulla tarinasta on saatu hyvinkin yksityiskohtainen ja mielenkiintoinen, mutta täytyy sanoa, että eniten kirjassa minua kiinnosti historialliset tapahtumat, sodan kuvaus ja silloisen yhteiskunnan kuvailu. Itse kuninkaan puheterapiasta ei hirveän paljoa kerrottu, sillä Lionel tuskin oli kuvaillut päiväkirjoihinsa kovinkaan yksityiskohtaisesti käyttämiään tekniikoita. Kuninkaan puheen edistymisestä kerrottiin siteeraamalla lehtiartikkeleita, joissa hänen puhettaan ja puhevikaansa kommentoitiin välillä melko suorasukaiseen tyyliin.

Ei kirja tylsä ollut, mutta luulen, että elokuva on saatu mielenkiintoisemmaksi jo sen vuoksi, ettei siinä ole tarvinnut seurata oikeita tapahtumia niin tarkkaan, vaan sitä on voitu dramatisoida, toisin kuin kirjaa. Nyt kuningas ja hänen puheongelmansa jäivät oikeastaan vähän sivuseikaksi. Mutta niinkuin kirjan takaliepeessä todetaan, kirja täydentää ja laajentaa elokuvan tarinan.

2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Minusta elokuvassa oli aivan loistavat näyttelijävalinnat. Ihan kelpo leffa, mutta en aivan omiin huippusuosikkeihin laittaisi. Kirjaa en varmaankaan jaksaisi lukea :-)...

Miiru kirjoitti...

En ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta kyllähän se on pakko jo pelkän Colin Firthin takia katsoa :) Luulen että kirja sopii luettavaksi, jos elokuvan katsomisen jälkeen haluaa vielä syventää tietojaan Lionelista tai esim. Britannian osuudesta toiseen maailmansotaan. Yksinään siitä ei oikein saanut tarpeeksi irti.