sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sara Gruen: Vettä elefanteille


Pyörittelin tätä kirjaa käsissäni kirjastossa pitkään, laitoin takaisin hyllyyn ja otin uudelleen käsiini. Mietin, uskaltaisinko lainata kirjan joka on niin selvästi oman "mukavuusalueeni" ulkopuolella, sillä sirkus ei ole ikinä kiinnostanut minua pätkääkään. Sirkukseen kuuluu minun mielessäni jotain epämääräistä ja epäilyttävää, trapetsitaiteilijat, opetetut eläimet ja pellet eivät vain sytytä minussa minkäänlaista intoa. Siitä syystä olin kirjan luettuani hieman ihmeissäni, sillä tarina oli vienyt minut mukaansa.

Jacob Jankowski on lopputenttejä valmis eläinlääkäri, kun hänen vanhempansa kuolevat onnettomuudessa. Jacobille selviää, että vanhemmat ovat olleet vararikon partaalla, eikä hänellä pennittömänä ole kovin ruusuiset tulevaisuuden näkymät lama-ajan Amerikassa. Shokissa, tietämättä mitä tehdä, hän hyppää vastaantulevaan junaan, joka sattuu olemaan kiertävä sirkusjuna. Siitä saa alkunsa monien vaikeuksien kautta Jacobin ura sirkuksen eläinlääkärinä. Jotain epämääräistä ja uhkaavaa on kuitenkin havaittavissa sirkuksen ilmapiirissä, eikä kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Kirjasta löytyi kaikki tunnetilat: rakkautta, jännitystä, vihaa, pelkoa, toivoa...  Kirjaan perustuva elokuva ilmestyi viime vuonna. Jätin sen tietoisesti katsomatta sirkusteeman takia, mutta ehkä uskaltaudun sen nyt katsomaan, vaikka luulenkin että se ei yllä kirjan tasolle. 

Ei kommentteja: