sunnuntai 27. marraskuuta 2011

George Orwell: 1984


On vuosi 1984. Maailma on jaettu kolmeen osaan, Oseaniaan, Euraasiaan ja Itäaasiaan. Nämä käyvät päättymätöntä sotaa maailman valtiudesta, vaikka tosiasiassa kenelläkään ei ole intressiä voittaa sotaa, vaan pitää tilanne muuttumattomana. Winston Smith asuu Oseaniassa ja työskentelee Totuuden ministeriössä, jonka tehtävä on väärentää vanhoja lehtiartikkeleita, kirjoja ja tilastoja vastaamaan aina kunkinhetkistä tilannetta. Kirjoitettua historiaa ei ole, vaan totuus riippuu siitä, mitä Puolue minäkin hetkenä sanoo olevan totta. Puolueeseen kuuluvien on joka hetki oltava valppaana, sillä "isoveli" valvoo jatkuvasti puheita, ilmeitä ja tekemisiä. Puolueen ja aatteen vastaiset ajatukset ovat rikos, joista seuraa kidutus ja kuolema.

Winston on "isonveljen" vihollinen, hän ei pidä puolueen aatteesta eikä historian väärentämisestä. Hän ei vain tiedä, onko olemassa ketään muuta, joka ajattelee samalla tavoin, kunnes tapaa Julian. Seurustelu on ehdottomasti kiellettyä, mutta he onnistuvat tapailemaan toisiaan salassa. Molemmat ovat tietoisia vastarintaliikkeestä, jonka tavoitteena on puolueen syökseminen vallasta, mutta he eivät ole lainkaan varmoja sen olemassaolosta. Yllättäen Winstonia lähestyy Puolueessa ylemmässä asemassa oleva mies, jonka viestiä Winston ei voi tulkita kuin yhdellä tavalla.

Vaikka kirja on julkaistu 1949, se ei tuntunut vanhanaikaiselta. Kirjan kuvaama maailma, jossa edistys on loppunut 1960-luvulla, tuntui aivan todenmukaiselta. Lukeminen tuntui suorastaan ahdistavalta toisinaan, sillä yhteiskunta, eläminen valvovan silmän alla ja jopa uuskieli, jota Oseaniassa kehitettiin, oli kuvattu erittäin elävästi. Kirjan tapahtumat seurasivat jopa uniin asti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Stephen Hawking & Leonard Mlodinow: Ajan lyhyempi historia & Suuri suunnitelma


Ajan lyhyempi historia on lyhennetty ja kansantajuistettu versio Ajan lyhyestä historiasta, jonka luin aiemmin. Kyllä tämä todella oli ymmärrettävämpi teos ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Samoja asioitahan tässä käsiteltiin kuin Ajan lyhyessä historiassa, mutta se ei silti vienyt yhtään mielenkiintoa lukemisesta pois. Kirjaa oli myös päivitetty uusimpien teorioiden kohdalla, mutta silti se sisältää jo auttamattomasti vanhentunutta tietoa (kirja on ilmestynyt suomeksi 2008).


Avaruuden ja maailmankaikkeuden tutkimuksen uusimmista saavutuksista ja teorioista kerrotaan samojen kirjoittajien uusimmassa teoksessa Suuri suunnitelma, joka on ilmestynyt suomeksi tänä vuonna. Tämän kirjan kohdalla oli vähän samaa ongelmaa kuin ensimmäisessä Hawkingin kirjassa, sillä vaikka asioiden havainnollistamiseksi käytetään paljon yksinkertaisia esimerkkejä ja asioista kerrotaan usealla tavalla moneen kertaan, jää ymmärrys silti vajavaiseksi. Mutta koska en ole fysiikan opiskelija, riittää että ymmärrän suurin piirtein mistä puhutaan. Mielenkiintoisinta antia oli uusi M-teoria, joka ennustaa erilaisiin havaintoihin pohjautuen, että maailmankaikkeuksia olisikin useampia, eikä vain tämä yksi jossa me elämme. Samoin erilaisia historioita on ääretön määrä. Se, miten näihin johtopäätöksiin päästään äärettömän pienien hiukkasten liikkeitä seuraamalla on minulle utopiaa, mutta onhan se uskottava kun matemaattiset yhtälöt näin kertovat. 

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kati Ahonen: Elämän nuorallatanssija


Kati sairastui syöpään kolmekymppisenä ja kuoli 36-vuotiaana. Tämän kirjan hän teki yhdessä ystäviensä kanssa, tekstit on purettu nauhoituksista, jotka tehtiin viimeisten vuosien aikana ennen hänen menehtymistään. Niissä Kati kertoo omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan sairastumisen jälkeen, sekä siitä, miten oma maailmankuva ja ajattelutapa on muuttunut kun elämä ei ole enää itsestäänselvää. Välillä tarinaa kerrotaan ystävien suulla, mutta suurin osa teksteistä on Katin kertomaa. Hänen tarinansa lopun kertoo isä, joka valvoi Katin vierellä loppuun asti. Loppuun on myös koottu Katin ystävilleen ja perheelleen sairaalasta lähettämiä tekstiviestejä.

Teksti on rehellistä ja peittelemätöntä, josta kuultaa läpi pelko, toivo ja suru, mutta myös positiivinen elämänasenne, luottamus läheisiin ja ystäviin sekä lopulta oman elämän rajallisuuden hyväksyminen. Kirjaa oli paikoin vaikea lukea, mutta kaikesta huolimatta siitä jäi lopulta hyvä olo päällimmäiseksi tunteeksi. 

lauantai 19. marraskuuta 2011

Luettua muttei blogattua

Aina silloin tällöin tulee luettua kirjoja joista ei kovin paljon saa irti, mutta koska olen tunnollinen ihminen täytyy niistäkin jotain yhteenvetoa kirjoittaa.

Tuija lehtinen: Lumiruusu


Rebekka toimii kouluaikaisten ystäviensä, rikkaiden veljesten Rikin ja Kurren omistamassa kylpylähotellissa johtajana. Hän on ollut ihastunut Kurreen jo pitkään, mutta valitettavasti huippumalli Mirabella on onnistunut saamaan Kurren itselleen.

Kirja oli juuri niin naurettava kuin juonesta voi päätellä, mutta kun lukemisen otti puhtaasti komedian kannalta, niin muutamat hyvät naurut siitä kyllä sai. Olen tietoisesti jättänyt kaikki suomalaiset kirjat lukematta, elämänkertoja yms. tositarinoita lukuunottamatta, sillä en osaa suhtautua naurettavan teennäisiin nimiin ja puhetapaan. Samasta syystä jäävät kaikki suomalaiset sarjat katsomatta. Tätä kirjaa nyt ei voi vakavasti ottaakaan ja Mirabellat ja Rebekat yms. vain lisäsivät komiikkaa lukemiseen, mikä ei tässä tapauksessa ollut huono asia.

J.D. Robb: Purity in death

Samat henkilöt jatkavat kuin muissakin tämän sarjan kirjoissa. Tällä kertaa Eve Dallas saa tutkittavakseen tapauksia, joissa tietokoneen kautta ihmiseen siirtyvä virus tappaa seksirikollisia.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Cathleen Schine: The Love letter


Helen MacFarqurah on eronnut, yhden lapsen yksinhuoltaja joka pitää kirjakauppaa pikkukaupungissa. Eräänä päivänä kaupan sohvalla istuessaan, postia läpikäydessään hän huomaa sohvalla kirjeen. Eikä mitä tahansa kirjettä, vaan rakkauskirjeen. Se vaikuttaa Heleniin syvästi, mutta hän ei tiedä kuka sen on kirjoittanut, eikä edes sitä, kenelle se on tarkoitettu. Hän pitää kirjeen omana salaisuutenaan ja kuljettaa sitä mukanaan, lukeakseen sen aina uudestaan ja uudestaan. Vaivihkaa hän tarkkailee ystäviään ja kauppansa asiakkaita saadakseen selvyyden kuka kirjeen on kirjoittanut ja onko se tarkoitettu hänelle. Pikkuhiljaa Helen huomaa ihastuneensa kauppansa kesäapulaiseen, 20-vuotiaaseen Johnnyyn. Suhde etenee vääjäämättä, Helenin epäilyksistä ja omantunnontuskista huolimatta. Kaiken taustalla kirje kulkee mukana, ratkaisemattomana arvoituksena, kiusaten Heleniä.

Aloittaessani lukemisen juoni tuntui tahmealta, ajattelin etten viitsi lukea kuin muutaman sivun. Jossain vaiheessa kirja kuitenkin imaisi minut mukaansa niin, etten olisi malttanut lopettaa lukemista lainkaan. Tunnelma on erikoinen ja päähenkilöt oudohkoja, mutta ehkä juuri näistä syistä kirja tuntui niin ihanalta lukea, hymy huulilla. 

tiistai 8. marraskuuta 2011

Sir Arthur Conan Doyle: The adventures and memoirs of Sherlock Holmes


Kirja sisältää 23 lyhyttä, n. 20 sivun mittaista tarinaa Sherlock Holmesin ja ystävänsä tohtori Watsonin tutkimuksista ja seikkailuista. Olen lukenut tätä kirjaa pikkuhiljaa kuukausien ajan iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja niin tätä kirjaa täytyy lukeakin. Pikkuhiljaa ja nautiskellen, sillä jokainen tarina oli omanlaisensa ja yllättävä, vaikka rakenne on jokaisessa samankaltainen: pulaan joutunut kansalainen kertoo tarinansa Sherlockille ja Watsonille, jotka tutkivat asiaa ja hetkessä mysteeri on ratkaistu Sherlock Holmesin loistavien tutkijanlahjojen ansiosta. Toisaalta tarinat eivät olleet niin erilaisia, että olisin jaksanut lukea yhtään enempää kuin yhden kerrallaan, muuten lukeminen olisi alkanut kyllästyttää. 

Sherlock Holmesin seikkailuja tulee tällä hetkellä tv-sarjana sunnuntaisin tv1:ltä ja jouluksi on elokuvateattereihin tulossa toinen Sherlock Holmes -elokuva, joten yli sata vuotta sitten keksitty hahmo on edelleen hyvin suosittu. Oman kirjanikin ostin Lontoosta kesällä, tietenkin sen jälkeen kun olin käynyt Baker Streetillä tutustumassa Sherlockin "kotitaloon" ja museoon. Mitähän Conan Doyle tuumaisi jos tietäisi luomansa etsivän suosion pysyneen muuttumattomana seuraavalle vuosituhannelle saakka?

tiistai 1. marraskuuta 2011

Marja Aarnipuro: Rintasyöpävuosi



Marja Aarnipuro on Apu-lehden toimituspäällikkönä työskentelevä toimittaja, joka sai rutiinimammografiassa kuulla rinnastaan löytyneen muutoksen, joka tarkemmissa tutkimuksissa paljastui rintasyöväksi. Edessä olivat rinnan poisto ja sytostaattihoidot. Etsiessään tietoa sairaudestaan ja hoidoista hän totesi, että valikoimista puuttuu kirja, jossa olisi yhdistettynä sekä potilaan näkökulma että asiatieto. Niinpä hän sai ajatuksen kirjoittaa sellaisen itse.

Kirjassa hän käy läpi vuoden tapahtumia, tunteita ja ajatuksia aina ensimmäiseen hoitojen jälkeiseen vuosikontrolliin saakka. Väliin on laitettu tietolaatikoita, joista saa ajanmukaista tietoa mm. leikkaushoidosta, liitännäishoidoista, rintasyöpätyypeistä, tilastotiedoista ynnä muusta. Toistoa tulee jonkinverran, mutta luulen että ihmiselle, joka yrittää löytää mahdollisimman paljon ja kattavaa tietoa se on vain hyvä asia.

Kirja oli mielenkiintoinen tietopaketti. Voin kuvitella monen rintasyöpään sairastuneen saavan siitä apua ja lohtua, kun huomaa ettei ole yksin pelkoineen ja vainoharhoineen. Hoitojen aiheuttamat sivuvaikutukset, hoitojen loppumisen jälkeinen epävarmuus siitä, onko nyt todella parantunut, sekä kolotukset, pakotukset, vihlomiset ja muut oireet, jotka vaivaavat mieltä ja stressaavat, ovat varmasti yhteisiä tuntemuksille kaikille syöpää sairastaville ja siitä parantuneille.

Itse tartuin tähän kirjaan ammatillisesta mielenkiinnosta nähdessäni sen kirjaston uutuushyllyssä. Olen työssäni mukana leikattavien rintasyöpäpotilaiden hoidossa, ja halusin saada vähän paremman kuvan potilaan tuntemuksista ja ajatuksista hoitoprosessin aikana. Omalta osaltani rintasyöpäpotilaan hoito rajoittuu ensimmäiseen vuorokauteen leikkauksen jälkeen, sen jälkeen todennäköisesti en enää häntä näe. Kuitenkin koin kirjan lukemisen erittäin hyödyllisenä.