lauantai 22. lokakuuta 2011

Diana & Victoria Webster: Niin monta Mount Everestiä


Diana Webster on britti, joka muutti Suomeen miehensä kanssa vuonna 1952. Kolmetoista vuotta myöhemmin he saivat esikoistyttärensä Victorian, joka sai cp-vamman synnytyksen yhteydessä. Vammat olivat lieviä, lihasjäykkyyttä ja puheen vaikeutta, mutta selvästi havaittavia. 60-luvulla ennakkoluulot ja -käsitykset istuivat tiukassa ja äiti sai tehdä paljon töitä vakuuttaakseen ihmiset siitä, ettei Victorian älyssä ole mitään vikaa.

Kirjan ensimmäinen puolikas on kirjoitettu äidin "suulla". Tarina alkaa synnytyksestä ja Victorian sairaalassaolosta. Voi vain kuvitella, millaista hoitoa ja huolenpitoa äiti, joka ei puhu juuri sanaakaan suomea, on saanut. Tekstistä saa pienen käsityksen siitä, kuinka ankeaa sairaalassa siihen aikaan oli. Hoitajistakin vain muutama puhui englantia. Vauvaa ei päässyt katsomaan kuin ikkunan takaa, eikä kukaan kertonut mistä oli kyse.

Äiti käy läpi Victorian elämää vauvasta aina lukion loppuun asti. Ongelmia ja vastoinkäymisiä on kaiken aikaa, mutta Victorian oma asenne elämää kohtaan auttaa häntä selviämään vaikeuksista. Kirjan toinen puolikas on Victorian kertomaa ja alkaa lääketieteelliseen pääsystä. Lääkäriksi opiskelu oli ollut hänen haaveenaan yksitoistavuotiaasta saakka, ja sitä tavoitetta kohti hän uupumatta pyrki. Lopulta hän sai opiskelupaikan Ruotsista, mutta monet opettajista ja lääkäreistä yrittivät saada hänet lopettamaan opiskelut, sillä "eihän hän voi koskaan toimia oikeana lääkärinä".

Oli aika kammottavaa lukea, kuinka pelkän puhevian ja lihasjäykkyyden takia ihmistä voi kohdella miten lystää. Laskeskelin, että Victoria aloitti lääketieteellisessä joskus 80-luvun loppupuolella, jolloin maailma tietysti oli erilainen kuin nykyään, mutta voin silti hyvin kuvitella samaa tapahtuvan edelleen. Maailma ei ole ainakaan suvaitsevammaksi muuttunut, ikävä kyllä. 

Ei kommentteja: