sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Malcolm Gladwell: Blink


Malcolm Gladwellin kirja käsittelee alitajuntaa ja intuitiota, niitä valintoja, joita teemme ajattelemattamme, silmänräpäyksessä. Hän kertoo tieteellisten kokeiden sekä aitojen, tosielämässä tapahtuneiden asioiden kautta siitä, miten ihmisen tiedostamaton ajattelu voi johtaa harhaan näennäisesti aivan yksinkertaisissa asioissa, saa tekemään vääriä johtopäätöksiä, sekä miten ihmisten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttavat ympärillämme näkemämme ja kokemamme asiat sekä ennakkoluulot, vaikka emme itse sitä huomaa tai ymmärrä. Myös tiedostettuihin ja tiedostamattomiin kasvonilmeisiin ja niiden tulkintaan kiinnitettiin paljon huomiota.

Erittäin mielenkiintoinen kirja, etenkin koska tykkään lukea tällaisia kirjoja. Erityisesti kohta, jossa kerrottiin autismista (ihmiseltä puuttuu mm. kyky lukea toisen ihmisen ilmeitä ja eleitä), auttoi ymmärtämään paljon selvemmin mistä siinä on kyse. Tehdyssä kokeessa autistisen miehen silmänliikkeitä kuvattiin samalla, kun hän katsoi tiettyä elokuvaa. Toinen kamera oli suunnattu valkokankaalle, jotta pystyttiin tarkasti selvittämään mitä kohdetta hän kulloinkin katsoi. Kävi ilmi, että hän suuntasi huomionsa aivan eri asioihin kuin muut katsojat. Hän ei esimerkiksi kiinnittänyt huomiota näyttelijöiden kasvoihin ja ilmeisiin juuri lainkaan, sillä hänelle ne eivät merkinneet mitään, koska hän ei osannut tulkita kasvonilmeiden merkitystä.

Gladwellilta on ilmestynyt kaksi muutakin kirjaa, jossain vaiheessa taidan tutustua niihinkin. 

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

John Verdon: Numeropeli


Dave Gurney on eläkkeellä oleva poliisi, joka saa yllättävän yhteydenoton opiskeluaikaiselta ystävältään Markilta. Hän on saanut käsittämättömän kirjeen, jossa uhataan hänen henkeään. Kirjoittaja vihjaa tuntevansa Markin niin hyvin, että tietää mitä hän ajattelee. Häntä kehotetaan ajattelemaan mitä tahansa lukua yhden ja tuhannen välillä ja avaamaan sen jälkeen liitteenä oleva pienempi kuori. Siinä mainitaan täsmälleen sama luku kuin mitä Mark oli mielessään ajatellut. Kuinka se on mahdollista?

Kirja alkoi hyvin, juoni oli mukaansatempaava ja yllättävä. Tapahtumista oli vaikea saada mitään "loogista tolkkua", ja päähenkilö oli mukavan erilainen kuin yleensä dekkareissa, sympaattinen ja tavallisen oloinen. Valitettavasti hyvin alkanut juonenkehittely rupesi tökkimään jo ennen puoltaväliä ja lopussa suorastaan ärsytti, kun itselle murhaaja oli ollut selvä tapaus jo pidemmän aikaa ennen loppuhuipentumaa. Kirjan idea oli silti mainio, ja odotan Verdonin seuraavaa kirjaa mielenkiinnolla. 

lauantai 22. lokakuuta 2011

Diana & Victoria Webster: Niin monta Mount Everestiä


Diana Webster on britti, joka muutti Suomeen miehensä kanssa vuonna 1952. Kolmetoista vuotta myöhemmin he saivat esikoistyttärensä Victorian, joka sai cp-vamman synnytyksen yhteydessä. Vammat olivat lieviä, lihasjäykkyyttä ja puheen vaikeutta, mutta selvästi havaittavia. 60-luvulla ennakkoluulot ja -käsitykset istuivat tiukassa ja äiti sai tehdä paljon töitä vakuuttaakseen ihmiset siitä, ettei Victorian älyssä ole mitään vikaa.

Kirjan ensimmäinen puolikas on kirjoitettu äidin "suulla". Tarina alkaa synnytyksestä ja Victorian sairaalassaolosta. Voi vain kuvitella, millaista hoitoa ja huolenpitoa äiti, joka ei puhu juuri sanaakaan suomea, on saanut. Tekstistä saa pienen käsityksen siitä, kuinka ankeaa sairaalassa siihen aikaan oli. Hoitajistakin vain muutama puhui englantia. Vauvaa ei päässyt katsomaan kuin ikkunan takaa, eikä kukaan kertonut mistä oli kyse.

Äiti käy läpi Victorian elämää vauvasta aina lukion loppuun asti. Ongelmia ja vastoinkäymisiä on kaiken aikaa, mutta Victorian oma asenne elämää kohtaan auttaa häntä selviämään vaikeuksista. Kirjan toinen puolikas on Victorian kertomaa ja alkaa lääketieteelliseen pääsystä. Lääkäriksi opiskelu oli ollut hänen haaveenaan yksitoistavuotiaasta saakka, ja sitä tavoitetta kohti hän uupumatta pyrki. Lopulta hän sai opiskelupaikan Ruotsista, mutta monet opettajista ja lääkäreistä yrittivät saada hänet lopettamaan opiskelut, sillä "eihän hän voi koskaan toimia oikeana lääkärinä".

Oli aika kammottavaa lukea, kuinka pelkän puhevian ja lihasjäykkyyden takia ihmistä voi kohdella miten lystää. Laskeskelin, että Victoria aloitti lääketieteellisessä joskus 80-luvun loppupuolella, jolloin maailma tietysti oli erilainen kuin nykyään, mutta voin silti hyvin kuvitella samaa tapahtuvan edelleen. Maailma ei ole ainakaan suvaitsevammaksi muuttunut, ikävä kyllä. 

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Emily Brontë: Wuthering heights


Tunnustan maalaisuuteni; olin kuvitellut tämän kirjan samankaltaiseksi kuin Jane Austenin teokset (joista en ole tähän mennessä lukenut kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon). Ensimmäisen kappaleen luettuani huomasin jo erehtyneeni, enkä voinut kuin ihmetellä kuinka näin kauniin niminen kirja voi olla niin synkkä ja suorastaan masentava. Lukeminen oli työn ja tuskan takana, kunnes viimeinen kolmannes alkoi tuntua helpommalta ja jätti kirjasta lopulta melko positiivisen kuvan.

Koska tapahtumat oli kerrottu taloudenhoitaja Nellyn suulla, jäivät henkilöiden perimmäiset tunteet ja motiivit hämärän peittoon ja oman pohdinnan varaan. Useat henkilöistä olivat ilkeitä, synkkiä ja jopa sadistisia. Heathcliffin suoranainen pakkomielle Catherineen vaikutti kaikkiin henkilöihin ja teki jokaisen elämästä ikävää ja synkkää. Vasta lopussa Heathcliffin kerrottua tuntemastaan rakkaudesta Catherineen Nellylle, aloin lukijana miettiä minkälainen heidän tarinansa olisi ollut, jos he olisivat päätyneet yhteen? Miellyttävämpi lukea, mutta ehkä myös tylsempi.

Luin kirjan englanniksi ja odotin samanlaista lukukokemusta kuin Austenia  lukiessa, kaunista kieltä ja mukavia mielikuvia, mutta ehkä tarinan synkkyyden vuoksi kielikin tuntui tönköltä ja töksähtelevältä. Kirjan on lukenut lähiaikoina myös Raisa, jonka arvioon yhdyn suurelta osin.

torstai 13. lokakuuta 2011

Carl Sagan: Cosmos


Saganin teos oli huomattavasti helppotajuisempi kuin aiemmin lukemani Stephen Hawkingin kirja. Sagan keskittyi pohtimaan enemmän ihmiskunnan evoluutiota ja sitä kautta mahdollisuutta löytää elämää muualta universumista. Hän oli mukana Marsiin ja Jupiteriin lähetettyjen tutkimusalusten matkan suunnittelussa ja tulosten tutkinnassa ja kertoikin näistä tutkimuksista mielenkiintoisesti ja tarkasti. Kirjassa oli kuitenkin mielestäni liian paljon kuvittelua, mielikuvituksellista pohdintaa siitä, millaisia muut avaruuden asukkaat saattaisivat olla ja millaisia itse olemme muutaman miljoonan vuoden päästä. Näitä pohdintoja enemmän lukemista häiritsi kuitenkin tietoisuus siitä, että kirjan kirjoittamisen jälkeen (julkaistu alunperin 1980) tiede on edennyt paljon, ja jotkin kirjassa esitetyt asiat tuntuivat nyt lapsellisilta. Kaiken kaikkiaan kirjasta sai kuitenkin hyvät perustiedot elämän kehittymisestä maapallolla sekä myös muinaisten kulttuurien uskomuksista ja tieteen kehityksestä. 

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin


Kirja jatkaa tarinaa, johon Eat, Pray, Love jäi (inhoan kyseisen kirjan suomennosta, enkä periaatteesta sitä käytä). Elizabeth ja Felipe haluavat elää elämäänsä yhdessä, menemättä koskaan naimisiin. Felipeltä kuitenkin estetään pääsy Yhdysvaltoihin, eikä viisumin saamiseksi näytä olevan muuta keinoa kuin hakea avioliittolupaa. Elizabethillä varsinkin on varsinainen kammo avioliittoa kohtaan, joka tätä kirjaa lukiessa tulee selvääkin selvemmäksi.

Kirja on omaelämäkerrallinen, mutta vielä enemmän se on tutkielma länsimaisen avioliiton historiasta ja nykytilasta. Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista pikkutietoa historiallisesta näkökulmasta, mutta myös syvempää pohdiskelua kirjailijan omista sukulaisista ja heidän avioliitoistaan. Ehkä jonkinlainen pakkomielteenomaisuus aihetta kohtaan vaivasi lukiessa, mutta aihetta oli ainakin pohdiskeltu monelta kantilta.

Asia, joka häiritsi enemmänkin näin suomalaisesta näkökulmasta, oli keskittyminen nimenomaan avioliittoon. Toki kirjailijan "pakkoavioliiton" vuoksi tämä oli kirjan idea, mutta koska kaikkea muutakin yhteiseloon ja parisuhteisiin koskevaa oli käsitelty ainakin jonkin verran, tuntui hieman häiritsevältä että avoliittoa ei käsitelty oikeastaan ollenkaa, paitsi mainintana, että ennen kirkon sekaantumista asiaan Euroopassa oli täysin hyväksyttävää asua yhdessä ilman avioitumista. Kun naimisiinmenon ja avioliiton kehittymistä tarkasteltiin suunnilleen koko tunnetun historian ajalta, olisi ollut mielenkiintoista lukea kirjailijan ajatuksia siitä, miksi nykyään yhä suurempi osa pareista ei mene naimisiin lainkaan, ja mikä ero loppujen lopuksi on sillä, asuuko avoliitossa vai avioliitossa?

perjantai 7. lokakuuta 2011

Nora Roberts: Tribute



Cilla McGowanin isoäiti oli suuri Hollywood-tähti, joka teki itsemurhan nuorena. Ostettuaan äidiltään isoäitinsä vanhan maalaistalon hän löytää isoäidille osoitettuja rakkauskirjeitä, joista käy ilmi että hän oli raskaana kuollessaan. Cilla alkaa kunnostaa taloa, mutta remontointia hidastavat ilkivalta ja häirintä. Hän päättää yrittää ottaa selville onko taloon kohdistuvalla ilkivallalla ja isoäidin kuolemalla jotain tekemistä toistensa kanssa.

Vaikka kirja oli tyypillistä Nora Robertsia, onnistui se kuitenkin tempaamaan mukaansa. Loppua kohden tuli jo vähän tylsistymisen tunnetta, sillä juoni ei loppujen lopuksi edennyt alun asetelmista juurikaan. Tietenkin mukana oli myös komea naapurin mies, mutta paljon oli myös puutarhan ja remontoinnin yksityiskohtien kuvailua. Melkein teki mieli työntää omat kädet multaan, onneksi on syksy.