torstai 28. heinäkuuta 2011

Cecilia Samartin: Señor Peregrino



Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka selän peittää suuri, ruma ja punainen syntymämerkki. Häntä hyljeksitään ja pelätään kotikylässään merkin vuoksi. Äitinsä kuoltua hän vihdoin tuntee olevansa vapaa lähtemään etsimään parannuskeinoa Yhdysvalloista. Hän muuttaa tätinsä luokse asumaan ja saa työpaikan läheisestä mielisairaalasta. Hänen potilaansa on erakkomainen, vihainen ja epämiellyttävä mies, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa Jamilet ja mies alkavat ystävystyä ja mies alkaa kertoa tarinaa nuorena tekemästään pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan.

Kirja jätti hieman ristiriitaisen olon; pidin sen lukemisesta paljon, mutta kirjan loputtua olo oli kuitenkin pettynyt. Pidin kirjan rakenteesta, jossa Jamiletin elämästä ja Señor Peregrinon tarinasta kerrottiin vuorotellen. Jotenkin Jamilet vain tuntui etenkin loppua kohden jäävän sivuhenkilöksi. Olisin odottanut enemmän pohdintaa syntymämerkin merkityksestä Jamiletin elämään ja sen hyväksymisestä osaksi omaa itseä ja identiteettiä. Nyt tuntui että koko asia jäi sivuun, vaikka alussa koko juoni punoutui sen ympärille. 

lauantai 23. heinäkuuta 2011

J.D.Robb: Seduction in Death



J.D.Robb, alias Nora Roberts on kirjoittanut in Death -sarjan kirjoja jo yli neljäkymmentä. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, n. vuoteen 2058. Päähenkilöinä kirjoissa ovat etsivä Eve Dallas ja miehensä Roarke. Sivuhenkilötkin pysyvät samoina, ainakin kirjoissa joita olen tähän mennessä lukenut. Suurta yllätystä sisällön suhteen ei siis ole odotettavissa, mutta jostain syystä Nora Roberts osaa kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, ettei sillä ole niin väliä. Hyvä aivojen nollauskirja siis.

Tässä osassa selvitellään murhia joiden uhreiksi joutuvat naiset ovat tavanneet murhaajan nettideittisivuilla. Miksikään varsinaisiksi rikosromaaneiksi en näitä kirjoja mieltäisi, mutta onhan tämä vaihtelua tavan romantiikkakirjallisuudelle. 

torstai 14. heinäkuuta 2011

Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti



Päähenkilö on Pendergast -niminen omalaatuinen FBI:n agentti, joka saapuu New Yorkiin tutkimaan rakennustyömaalta löydettyjä luita. Luut ovat yli sata vuotta vanhoja, ja niistä löytyy viitteitä joiden mukaan asialla olisi ollut sarjamurhaaja. Yllättäen puistosta löytyy uusi ruumis, joka näyttäisi olevan murhattu samalla tavalla kuin sadan vuoden takaiset uhrit. Yhdessä arkeologi Nora Kellyn kanssa Pendergast yrittää selvittää kuka oli tämä tuntematon 1800-luvulla elänyt sarjamurhaaja, sekä kuka on ruvennut matkimaan häntä ja miksi.

Äärettömän mielenkiintoinen kirja, piti otteessaan ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Sivuja löytyykin peräti 650, joten luettavaa riitti, mutta missään vaiheessa ei tullut kyllästymisen tunnetta. Pendergast on jätetty mielenkiintoisen salaperäiseksi hahmoksi, josta haluaa tietää lisää. Välillä tuli jopa mietittyä onko hän tästä maailmasta lainkaan. Kirjassa oli myös viittauksia aiempiin kirjoihin ja niiden tapahtumiin ja ne täytyykin ehdottomasti etsiä käsiin seuraavaksi.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen



Vihdoin sain tämän kirjastosta oltuani varausjonossa melko pitkään. Kirjailijan suosio ei ole ainakaan laskenut mihinkään ensimmäisen kirjan, Enkeleitä hiuksissani, jälkeen.

Portaat taivaaseen jatkaa samaa kaavaa kuin ensimmäinen kirja. Jos piti siitä, pitää varmasti tästäkin. Lorna kertoo elämästään, kohtaamistaan enkeleistä ja enkeleiden hänelle kertomista asioista ja näyttämistä näyistä. Mielenkiintoisinta antia olivat kertomukset ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta, sen saamisesta julkaistuksi sekä Lornan mainoskiertueilla tapaamista ihmisistä. Nämä olivat konkreettisia asioita ja näitä olisin kaivannut enemmänkin. Heti kirjan alkumetreillä kerrottu näky Jumalan kirjastosta ja sinne johtavasta suuresta portaikosta saivat minut hieman vastahankaiseksi loppukirjan lukemista kohtaan. Loppua kohden lukeminen oli kuitenkin helpompaa.

Pohdin Enkeleitä hiuksissani -kirjan lukemisen jälkeen, tulisinko vakuuttuneeksi enkeleiden olemassaolosta ja Lornan kokemien asioiden todenperäisyydestä tämän toisen kirjan lukemisen jälkeen. En tiedä. En kokonaan ainakaan, mutta ehkä kyyninen mieleni on avautunut vähän. Jotkut kirjoissa kerrotut asiat saivat ensimmäisenä ajattelemaan hallusinaatioita ja liian vilkasta mielikuvitusta, mutta kokonaan en kirjoja mielikuvituksen tuotteiksi kuitenkaan ole valmis tuomitsemaan.