maanantai 27. kesäkuuta 2011

Christiane Heggan: Etsintä


Apulaispiirisyyttäjä Sidney Cooperin ystävä, tutkiva journalisti Lilly, siepataan hänen nenänsä edessä. Sidney alkaa etsiä syyllisiä ja tutustuu siinä sivussa Jake Sloaniin, joka muuttaa Sidneyn naapuriin. Jakella on omat tutkimuksensa meneillään entisestä armeijan komentajastaan, joihin myös Sidney joutuu osalliseksi.

Olipa vaikea kirjoittaa tiivistelmä juonesta. Pidin kyllä kirjasta, mutta juonenkäänteitä ei liiemmälti ollut. Ei siis mitään pulssia nostattavaa juonenkehittelyä tai jännittäviä tapahtumia, vaan kirja eteni omaa tahtiaan loppua kohti, tasaisesti ja varmasti. Henkilöhahmot jäivät pinnallisiksi, mutta ei tällaisessa kirjassa kovin syväluotaavaa analyysia tarvitakkaan. Mukavan erilainen kirjoitustavaltaan kuin yleensä lukemani jännärit.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Alex Kava: Sielujen sieppari


Maggie O'Dell on FBI:n profiloija, joka tutkii parinsa kanssa sarjamurhaa. Naiset on kuristettu, heidän suunsa on teipattu ja heidät on aseteltu istuma-asentoon. Jäljet osoittavat pastori Joseph Everettiin ja hänen uskonlahkoonsa, johon myös Maggien äiti on liittynyt.

Olen lukenut muitakin Maggie O'Dell -kirjoja, joista pidin enemmän kuin tästä. En vain jaksanut innostua uskonlahko-juonesta, tuntuu että olen lukenut ihan liikaa uskontoon liittyviä kirjoja viime aikoina. Lisäksi kun murhaajan arvasi jo puolessavälissä, oli loppukirjan lukeminen melko tylsää. Ja jos jotain inhoan dekkareita lukiessa niin sitä, että lopussa jää selvittämättömiä asioita auki. Tiettyjä asioita korostettiin uhreissa, mutta koskaan ei sitten selvinnyt että minkä takia? Miksi murhaaja oli tehnyt niin? Mutta dekkarikausi on avattu ja jatkoa seuraa!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani


Lorna on lapsesta saakka nähnyt enkeleitä ja henkiä. Tässä omaelämänkerrassaan hän kertoo näistä kohtaamisista ja asioista, joita enkelit ovat hänelle näyttäneet ja kertoneet. Meillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka kulkee aina mukanamme minne tahansa menemmekin. Sen lisäksi on olemassa lukematon joukko muita enkeleitä, jotka tulevat luoksemme kun pyydämme ja auttavat meitä. Lorna kehottaa ihmisiä avaamaan mielensä ja opettelemaan kuuntelemaan enkeleiden neuvoja ja ohjeita.

Hämmentävä kirja. Lukiessa etsii tahtomattaankin ristiriitaisuuksia, jotta saisi itsensä vakuutettua siitä, että koko tarina on sepitettä. Lorna kertoo hyvin yksityiskohtaisesti enkeleistä ja heidän kohtaamisistaan, jopa niin tarkkaan, että välillä ihmettelee voiko joku muistaa kymmenien vuosien takaisia tapahtumia niin selvästi. Enkeleiden kuvaus tuo mieleen lapsuuden kiiltokuvat ja tarrat, joissa kaikilla enkeleillä on siivet ja kauniit kaavut päällä.

Alettuani lukemaan kirjaa oli pakko googlata kirjailija. Katsottuani muutaman youtube-pätkän ei voinut kuin todeta, että hän on tavallisen oloinen ja näköinen nainen, rauhallinen ja puheissaan vakuuttava. Jos olisin lukenut tämän kirjan parikymppisenä, ei olisi tarvinnut miettiä uskoako sen sanomaa vai ei. Nyt vanhempana uskominen on vaikeampaa, huijatuksi tulemisen pelko on suuri. Ehdottomasti kirjailijan toinen kirja "Portaat taivaaseen" on myös lukulistallani. Ehkä sen myötä vakuutun lopullisesti.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Nora Roberts: Born in fire


Syntynyt -trilogia kertoo irlantilaisista Concannonin sisaruksista Maggiesta ja Briannasta. Tämä ensimmäinen osa keskittyy lasitaiteilija Maggieen. Enempää kirjasta tuskin tarvitsee kertoakkaan, kirja on taattua Nora Robertsin tyyliä. Ihanat kuvaukset Irlannin maaseudulta ovat parasta antia, tuli taas hillitön matkakuume... Tämä oli oikein mukava "välipalakirja" paksumpien romaanien välillä.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina



Kirja kertoo parikymppisistä kaksoissiskoista, jotka odottamatta perivät tädiltään asunnon Lontoosta. Heidän muutettuaan sinne toinen sisaruksista rakastuu tädin entiseen miesystävään ja alkaa erkaantua siskostaan. Pian he myös huomaavat, että he eivät ole yksin asunnossaan. Tädin haamu rupeaa tekemään itseään tiettäväksi. 


Juoni eteni vaivatta ja kirja oli helppo lukea, mutta jotain jäi puuttumaan. Luettuani tämän mieleen tuli sana "laimea". Jotenkin tämä kirja ei vain herättänyt juuri minkäänlaisia tunteita henkilöitä kohtaan. Siskokset tuntuivat tyhmiltä ja miespäähenkilö tossukalta. Mielenkiintoisin henkilö oli siskosten neuroottinen naapuri. Odotin koko ajan että jotain rupeaisi tapahtumaan, mutta juoni vain eteni samaa tasaista tahtia. Olen ehkä lukenut liikaa jännäreitä enkä osannut suhtautua näin erilaiseen kirjaan oikein. 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet




Tämä oli kirja, jonka olin halunnut lukea jo pitkään. Osaksi, koska se aiheutti niin paljon keskustelua julkaisunsa jälkeen ja osaksi, koska olen juuri itse tutustunut lähietäisyydeltä Islamiin ja muslimien tapoihin. Halusin lukea itse, mikä tässä kirjassa oli niin mullistavaa että Ajatollah Khomeini langetti kirjailijalle kuolemantuomion.

Kirja kertoo kahdesta miehestä jotka ovat matkalla lentokoneessa Intiasta Lontooseen. Terroristien räjäytettyä koneen he ovat ainoat jotka säilyvät hengissä. Toiselle kasvavat sarvet, toinen saa sädekehän. Taustakertomuksena kerrotaan Islamin synnystä ja profeetta Muhammedin elämästä. 

Kuvittelin kertomuksen hyvin erilaiseksi jo pelkästään takakannen perusteella. En itse löytänyt kirjasta mitään kovin "radikaalia", mutta länsimainen ihminen lukee ja kokee tämän kirjan varmasti eri tavalla kuin muslimi. Luettuani kirjan jäin pohtimaan, mikä oli lopulta se sanoma, mitä kirjailija yritti kertoa. Ehkä se, että jokaisen tulisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, eikä yrittää näytellä muuta. Kuinka voi olla hyvä ihminen, jos halveksii omia juuriaan?